Perunan historia

Peruna on lähtöisin Etelä-Amerikasta Perun Andien alueelta jossa sitä on vuoristoalueilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan. 1500-luvulla Amerikasta palaavat espanjalaiset toivat perunan Eurooppaan. Peruna koki kuitenkin Euroopassa runsaasti vastustusta ja sitä söivät vain vähäinen määrä ihmisiä useita vuosia. Laajemmin peruna yleistyi Euroopassa vasta 1700- luvulla, jonka suosioon vaikuttivat niin sodat kuin hallitsijoiden päätöksetkin.

Suomeen peruna saapui 1700- luvun puolivälissä muun muassa Saksasta saapuneiden työmiesten ja varsinkin Pommerin sotaan osallistuneiden sotilaiden mukana. Pian peruna levisi viljelykasvina sotilastorpista ympäristöviljelmille.  Maaseudun talonpoikien keskuuteen perunanviljely alkoi levitä etelä- ja länsiosassa maata 1760- ja 1770-luvuilta lähtien.

Vuonna 1979 perustettuun Suomen Talousseuraan muodostettiin erityinen perunavaliokunta, joka valtion rahoittamana jakoi ilmaiseksi viljelijöille siemenperunoita sekä rohkaisi viljelijöitä mitalein ja rahapalkinnoin. Talousseuran mukaan perunanviljely oli levinnyt vuonna 1807 Suomessa jo niin, että erityisiä toimenpiteitä sen edistämiseksi tarvittiin enää vain Savossa ja Karjalassa. Monet papit ryhtyivät välittämään tietoa perunasta ja sen viljelystä, mutta silti sitä käytettiin ruoka-aineena väärin, eivätkä viljelijät aina edestietäneet, että minkä osan perunasta voi syödä.

Eristyneimpiä syrjäseutuja lukuunottamatta peruna oli levinnyt koko Suomeen. Erot viljelyssä olivat kuitenkin huomattavat eri alueilla. Varsinkin pienviljelijöille peruna sopi hyvin, sillä se tuotti enemmän ruokaa pinta-alaan nähden kuin vilja. Sitä pystyi viljelemään sellainenkin, jolla ei varsinaisesti ollut viljelymaita. Peruna myös takasi ravinnon viljan hinnan ollessa korkealla. Peruna kohensi kansan alitravitsemustilaa edesauttaen väestön voimakasta kasvua 1700-luvun lopulta lähtien.

Perunalla oli ravinnon lisäksi merkitystä varsinkin keripukin ehkäisijänä, joka oli hyvin yleistä ennen perunan perunan käyttöä. Tämä oli erittäin tärkeää merimiehien terveydelle pitkien laivamatkojen aikana ja pohjoismaissa synkkien talvi- ja kevätkuukausien aikana, jolloin tuoretta kasvisravintoa oli hankalaa saada.